Ussūrabhattasutta
“Pañcime, bhikkhave, ādīnavā ussūrabhatte kule.
Katame pañca?
Ye te atithī pāhunā, te na kālena paṭipūjenti;
yā tā balipaṭiggāhikā devatā, tā na kālena paṭipūjenti;
ye te samaṇabrāhmaṇā ekabhattikā rattūparatā viratā vikālabhojanā, te na kālena paṭipūjenti;
dāsakammakaraporisā vimukhā kammaṁ karonti;
tāvatakaṁyeva asamayena bhuttaṁ anojavantaṁ hoti.
Ime kho, bhikkhave, pañca ādīnavā ussūrabhatte kule.
Pañcime, bhikkhave, ānisaṁsā samayabhatte kule.
Katame pañca?
Ye te atithī pāhunā, te kālena paṭipūjenti;
yā tā balipaṭiggāhikā devatā, tā kālena paṭipūjenti;
ye te samaṇabrāhmaṇā ekabhattikā rattūparatā viratā vikālabhojanā, te kālena paṭipūjenti;
dāsakammakaraporisā avimukhā kammaṁ karonti;
tāvatakaṁyeva samayena bhuttaṁ ojavantaṁ hoti.
Ime kho, bhikkhave, pañca ānisaṁsā samayabhatte kule”ti.
Aṭṭhamaṁ.