Paññāsutta
“Yato kho, bhikkhave, bhikkhuno paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti, tassetaṁ, bhikkhave, bhikkhuno kallaṁ vacanāya:
‘khīṇā jāti, vusitaṁ brahmacariyaṁ, kataṁ karaṇīyaṁ, nāparaṁ itthattāyāti pajānāmī’ti.
Kathañca, bhikkhave, bhikkhuno paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti?
‘Vītarāgaṁ me cittan’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘vītadosaṁ me cittan’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘vītamohaṁ me cittan’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘asarāgadhammaṁ me cittan’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘asadosadhammaṁ me cittan’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘asamohadhammaṁ me cittan’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘anāvattidhammaṁ me cittaṁ kāmabhavāyā’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘anāvattidhammaṁ me cittaṁ rūpabhavāyā’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti;
‘anāvattidhammaṁ me cittaṁ arūpabhavāyā’ti paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti.
Yato kho, bhikkhave, bhikkhuno paññāya cittaṁ suparicitaṁ hoti, tassetaṁ, bhikkhave, bhikkhuno kallaṁ vacanāya:
‘khīṇā jāti, vusitaṁ brahmacariyaṁ, kataṁ karaṇīyaṁ, nāparaṁ itthattāyāti pajānāmī’”ti.
Pañcamaṁ.