Anupubbanirodhasutta
“Navayime, bhikkhave, anupubbanirodhā.
Katame nava?
Paṭhamaṁ jhānaṁ samāpannassa kāmasaññā niruddhā hoti;
dutiyaṁ jhānaṁ samāpannassa vitakkavicārā niruddhā honti;
tatiyaṁ jhānaṁ samāpannassa pīti niruddhā hoti;
catutthaṁ jhānaṁ samāpannassa assāsapassāsā niruddhā honti;
ākāsānañcāyatanaṁ samāpannassa rūpasaññā niruddhā hoti;
viññāṇañcāyatanaṁ samāpannassa ākāsānañcāyatanasaññā niruddhā hoti;
ākiñcaññāyatanaṁ samāpannassa viññāṇañcāyatanasaññā niruddhā hoti;
nevasaññānāsaññāyatanaṁ samāpannassa ākiñcaññāyatanasaññā niruddhā hoti;
saññāvedayitanirodhaṁ samāpannassa saññā ca vedanā ca niruddhā honti.
Ime kho, bhikkhave, nava anupubbanirodhā”ti.
Ekādasamaṁ.
Sattāvāsavaggo tatiyo.
Tassuddānaṁ
Tiṭhānaṁ khaḷuṅko taṇhā,
Sattapaññā silāyupo;
Dve verā dve āghātāni,
Anupubbanirodhena cāti.