Puttasutta
“Pañcimāni, bhikkhave, ṭhānāni sampassantā mātāpitaro puttaṁ icchanti kule jāyamānaṁ.
Katamāni pañca?
Bhato vā no bharissati;
kiccaṁ vā no karissati;
kulavaṁso ciraṁ ṭhassati;
dāyajjaṁ paṭipajjissati;
atha vā pana petānaṁ kālaṅkatānaṁ dakkhiṇaṁ anuppadassatīti.
Imāni kho, bhikkhave, pañca ṭhānāni sampassantā mātāpitaro puttaṁ icchanti kule jāyamānanti.
Pañca ṭhānāni sampassaṁ,
puttaṁ icchanti paṇḍitā;
Bhato vā no bharissati,
kiccaṁ vā no karissati.
Kulavaṁso ciraṁ tiṭṭhe,
dāyajjaṁ paṭipajjati;
Atha vā pana petānaṁ,
dakkhiṇaṁ anuppadassati.
Ṭhānānetāni sampassaṁ,
puttaṁ icchanti paṇḍitā;
Tasmā santo sappurisā,
kataññū katavedino.
Bharanti mātāpitaro,
pubbe katamanussaraṁ;
Karonti nesaṁ kiccāni,
yathā taṁ pubbakārinaṁ.
Ovādakārī bhataposī,
kulavaṁsaṁ ahāpayaṁ;
Saddho sīlena sampanno,
putto hoti pasaṁsiyo”ti.
Navamaṁ.