Dānapāramī 2
“Punāparaṁ yadā homi,
Brāhmaṇo saṅkhasavhayo;
Mahāsamuddaṁ taritukāmo,
Upagacchāmi paṭṭanaṁ.
Tatthaddasaṁ paṭipathe,
Sayambhuṁ aparājitaṁ;
Kantāraddhānaṁ paṭipannaṁ,
Tattāya kaṭhinabhūmiyā.
Tamahaṁ paṭipathe disvā,
imamatthaṁ vicintayiṁ;
‘Idaṁ khettaṁ anuppattaṁ,
puññakāmassa jantuno.
Yathā kassako puriso,
khettaṁ disvā mahāgamaṁ;
Tattha bījaṁ na ropeti,
na so dhaññena atthiko.
Evamevāhaṁ puññakāmo,
Disvā khettavaruttamaṁ;
Yadi tattha kāraṁ na karomi,
Nāhaṁ puññena atthiko.
Yathā amacco muddikāmo,
rañño antepure jane;
Na deti tesaṁ dhanadhaññaṁ,
muddito parihāyati.
Evamevāhaṁ puññakāmo,
Vipulaṁ disvāna dakkhiṇaṁ;
Yadi tassa dānaṁ na dadāmi,
Parihāyissāmi puññato’.
Evāhaṁ cintayitvāna,
orohitvā upāhanā;
Tassa pādāni vanditvā,
adāsiṁ chattupāhanaṁ.
Tenevāhaṁ sataguṇato,
Sukhumālo sukhedhito;
Api ca dānaṁ paripūrento,
Evaṁ tassa adāsahan”ti.
Saṅkhacariyaṁ dutiyaṁ.